Syyskuussa 2018 joukkue oli haastavassa tilanteessa – olimme ilmoittautuneet Gyostage laneille kun yksi joukkueen sen aikaisista pelaajista ilmoitti kiinnostuksensa pelaamiseen lopahtaneen. Lanien peruminen ei ollut vaihtoehto, joten oli lähdettävä kalastelemaan tuuraushenkistä pelaajaa jostain. Kuin taikaiskusta Gyostagen discord -kanavalla oli hahmo, joka etsi itselleen joukkuetta.
“Pitkään yritin kavereista kasata tiimiä Gyostage laneille, mutta ketään ei tuntunut tulevan sinne. Päätin laittaa viestiä Gyostagen discord kanavalle, jonne laitoin pienen esittelyn itsestäni ja ilmoitin etsiväni tiimiä. Jämsän Paintball CS:GO -tiimin joukkueen johtaja otti yhteyttä, että heillä olisi mahdollisesti paikka vapaana.”
Muistan, että keskustelu Sebastianin kanssa alkoi jotakuinkin kysymyksellä: kestääkö sun ego pelata 13-15v nuorten kanssa? Alusta asti kävi kuitenkin selväksi, että motivaatio ja ego ei tule Sebun kanssa olemaan ongelma. Itseasiassa hommassa kävi niinpäin, että Sebu oli välillä jopa yli-innokas treenaamaan. Oma ajatukseni oli enemmän se, että kunhan nyt saadaan pojille lanikokemusta – ei sen tuloksen tässä kohtaa niin väliä.
“Mietin että miksi ei? Jeren kanssa sovittiin yhteinen tapaaminen muiden pelaajien kanssa. Harjoituspelit sujuivat mukavasti ja muut ottivat minut hyvin vastaan. Vaikka pojat ovat nuoria minuun verrattuna, ei se peliä haitannut.”
Itse Gyostage -tapahtumassa Sebastianin joukkuetta tukeva luonne tuli heti alussa esiin – Kaveri oli ottamassa meitä vastaan, kantamassa kamoja ja luomassa kontaktia joukkueeseen, jota ei ollut koskaan nähnyt livenä. Jossain kohtaa keskusteluja selvisi, että Sebastian on käytännössä jo ammattiurheilija ja tulee tulevalla kaudella pelaamaan Superpesis sarjassa SiiPe:n joukkueessa. Melkoinen kaveri.
“Pari viikkoa ehdittiin reenailemaan kun Gyostage vihdoin koitti. Siellä ei tullut hirveää menestystä, mutta hyvää kokemusta tiiminä. Joukkueella oli selkeästi joku salaisuus, jota mulle ei kerrottu. Koitin kysellä asiaa, mutta sain aina vain toteamuksen – ei voida kertoa vielä. Kohtalaisen ärsyttävää. Asia kuitenkin selvisi Gyostagell, kun yhtäkkiä poikien luona seisoi joku äijä – tuo äijä paljastui Toni “toNppa” Luhtapuroksi joka tuli tullut ensimmäistä kertaa livenä morjestamaan joukkuetta. Oli aika siistiä olla osa salaisuutta kun se vihdoin mulle valkeni. Virallisesti valmentajatieto tuli ulos vasta lokakuun loppupuolella.”
“Pelasimme myös Yle FTW:n järjestämän turnauksen ja se oli jo huomattavasti pelillisesti parempi, vaikka sijoitus oli lopulta neljäs. Oma aikani ei riitä jatkamaan vakituksena tiimiläisenä, koska oma pesäpallojuttuni vie paljon aikaa. Joukkueen henki ja kokemus oli kuitenkin sen verran mukava, että olen lupautunut toimimaan stand-in henkisenä varapelaajana ja muutenkin auttamaan joukkuetta kaikin mahdollisin tavoin. Pojat kutsuvatkin minua Varaisäksi, kunnia kait sekin jollain tasolla. Tällä joukkueella on isot tavoiteet ja hyvä organisaatio taustalla. Pojilla on edessään valoisa tulevaisuus.”
Kiitämme nöyrästi Sebua jo tässä vaiheessa ja toivomme hyvää alkavaa pelikautta! Toivottavasti mies ehtii vielä digitaalisillekin pelikentille!